Sun makes me serious

Toisten ahkeroidessa töissä, on toisilla jo lomavaihde silmässä. Tällä viikolla Sarkun ja mun työkuviot ovat siis kääntyneet päälaelleen, johtuen pitkälti siitä, että Sarkku aloitti uudessa työpaikassa viime lauantaina - minun samaan aikaan irtisanoutuessani kivasta kahvilatyöstäni. Jo etukäteen tiesin vihaavani sitä eron hetkeä, sillä kahvila jossa työskentelen on jo kaivertanut oman paikkansa sydämeeni, mutta ei se kuitenkaan mennyt ihan kuin kuvittelin. Pomoni ehdotti ottavansa Sarkunkin töihin ja antavansa meille parin viikon kuluttua lisää työtunteja parin tytön palatessa yliopistoon kesän jälkeen, ja brittiläinen työkaverini lupasi majoittaa meidät pariksi viikoksi, mikäli tarvitsimme ilmaisen asunnon. Tilanne oli hankala, koska tosiasissa minä haluan lähteä, vaikka tietenkin jäisin jos aikaa olisi enemmän. Aikarajojen ollessa rajatut on kuitenkin tärkeä pitää huoli siitä, että ehtii nähdä ja tehdä mahdollisimman paljon ja Uuden-Seelannin seikkailut houkuttavat jo kyllä aika paljon.

Aavistuksen pomoni osoitti kuitenkin mieltään, sillä tälle viikolle sain ainoastaan kaksi vuoroa. Makarooni-illalliset odottavat siis, mutta tyytyväisenä olen nyt päättänyt nauttia Sydneystä viimeiseen pisaraan enkä jäädä suremaan rahan menoa (tai sitä että sitä ei tule :)). Tänään lähdin aamuvarhain polkemaan kohti Bondi beachiä, josta jatkoin henkeäsalpaavissa rantamaisemissa Coogee beachille hölkäten. Perille päästyäni alkoi olla jo niin kuuma, että päätin kävellä rauhassa takaisin Bondille - ja onnistuin kuluttamaan lähes kaksi tuntia samaan matkaan, jonka juoksin 35 minuutissa. Hups. 

Rantapolkua kävellessäni ja auringon alkaessa paistaa tunsin yhtäkkiä itseni tosi onnelliseksi siitä, että heräsin tänä aamuna Sydneyssä. En voinut olla ajattelematta kuinka etuoikeutettuja me Sarkun kanssa ollaan, kun saadaan kokea jotain tälläistä, nähdä tää luonto ja tutustua kaikkiin näihin upeisiin ihmisiin, ja elää toisella puolella maapalloa muutaman kuukauden ajan. Kuten jokaisella suomalaisella on tapana, myös minä huomaan usein ajattelevani, että aina pitäisi toimia jollakin tavalla järkevästi ja suunnitelman mukaisesti, jotta voi turvata itselleen mukavan tulevaisuuden. Austraaliaan matkustaminen just for fun ei varsinaisesti sovellu tähän kuvaan. Itseni kaltaiselle ikuiselle puurtajalle on ollut vaikea hyväksyä se, että täällä voi ja pitääkin hyvällä omallatunnolla pystyä nauttimaan siitä, ettei tarvitse koko ajan saavuttaa jotain.Välillä jopa huomaa kyseenalaistavansa sen, onko oikeasti ansainnut näin ihanan ajanjakson elämässään - kun pitäisi opiskella ja tehdä töitä ja luoda uraa sun muuta, eikä vaan maata rannalla auringossa ja kirjoittaa ajatuksiaan turhanpäiväiseen blogiin.

Mutta ajatusten harhailu ja asioiden kyseenalaistaminen on kuitenkin tärkeää: ellen olisi tänään kävellessäni alkanut suomalaiseen tapaan syyllistää itseäni laiskottelemisesta ja tyhjän panttina olemisesta, en olisi muistanut että yksi syy Austraaliaan tulemiselle oli juuri oppia nauttimaan elämästä no matter what.  Huonon omatunnon poteminen siksi, ettei ole neljän seinän sisällä pänttäämässä on omalla tavallaan tervettä ja toivottua, mutta jos se alkaa kontrolloimaan elämää liikaa, on ehkä hyvä hetkeksi pysähtyä miettimään miksi aina on pakko olla järkevä ja suorittaa? Jokainen, jonka kanssa täällä on keskustellut matkustelusta, niin nuori kuin vanha, on yhdestä asiasta samaa mieltä: se pitää kokea kun on nuori ja jaksaa, eikä ole mitään järkeä odotella täydellistä taloudellista tilannetta ja aikaa matkustella - koska sitä ei tule. On vaan päätettävä lähteä niillä eväillä jotka kulloinkin sattuu olemaan ja otettava riski että huikeat työtarjoukset tai elämänkumppanit menevät ohi. Myöhemmin on aikaa murehtia tulevaisuutta ja jos aina vaan murehtii tulevaa etukäteen niin unohtaa täysin nauttia nykyhetkestä. Olipas syvällistä. Keskiviikkoaamut Bondin ja Coogen välisellä kävelypolulla joskus on.

While some of us are working, others already feel like starting the holiday part of this trip. Ok, let's face it: it has been a holiday since day one. However, our working patterns seem to have gone through a switch: when I used to be the one working and Sarkku was doing her own things, this week is the opposite of that. Telling everyone at work that I am about to quit in one week was terrible: first reaction was that they tried to convince me to stay in Sydney: the manager even suggested hiring Sarkku as well, and giving us both more hours and a girl I work with offered her place for us to stay in case we needed a cheap place to live for few weeks. So naturally, amazed by the kindness of everyone (once again),I  almost started to cry - which made the whole situation just weird. :D However, I am leaving next Monday, while Sarkku is still staying in order to collect some extra cash. I am only working twice this week, which I believe results of resigning myself before the shifts for this week were announced. Not a smart move, causing me macaroni and cheese dinners in the future, however, also giving me plenty of free time to say goodbye to all my favorite places around Sydney.

This long introduction finally brings me to Bondi beach, where I am currently laying in the sand and sipping coffee while writing this. I woke up before 7 am today, had some breakfast and rode here with my bike ( which is actually just borrowed from Lucy)  to run the coastal walk from Bondi to Coogee beach. With all the stairs and breathtaking views, it was probably one of best mornings here so far.35 minutes later I found myself at the Coogee beach and as it started to get really hot I decidet to walk back to Bondi. On my way back i could not help to start thinking how privileged we are to be here and to see all that beauty Australia has to offer, to meet all those lovely people and to be able to do all those things you could never do in Finland.

For someone like me, who is used to work hard and set ambiguous goals in life it was (and still is) hard to just enjoy life for a change. I almost feel that i don't deserve to be here and spend all this money without actually achieving anything concrete. By the word concrete is meant something that brings you further in life such as education, health or good finance. It is really stupid to value life according to such aims, I know, but it is just something that is stick in our head: to be a good person, you got to work hard. I guess it is good to have thoughts like that, because it makes me think about the meaning of this trip and the reason why I came here in first place: I really admired the way my Australian friends enjoyed life and the way the valued different things. I wanted to come to Australia and learn to respect different people and different life styles and that is exactly what I have been doing. I do believe that loosing it up a bit makes you happier, without still making you lazy or aimless in life. In the end, life is supposed to be a fun experience, after all you only live once, so you better make the most of it while you still can and stop planning things that you wish someday to be doing. The question is when will that happen, since there will always be new opportunities to get a promotion or start a new project, and once the wheels are running, it is needed to sometimes just pull the brakes or hop of, because otherwise you will miss all the beauty around you - waiting to be explored.

So in my thoughts i reached the conclusion that I have all the rights to be that privileged person i feel like. Even if i might spent too much money on expensive food or buy an ugly t-shirt, so what? I mean, didn't i just work my ass of last fall, just to be able to get a break from everyday life in Finland?  And yet, It is still hard to allow yourself to do pretty much nothing (which totally makes me question the meaning of "nothing" that we seem to have at least in Finland) and in the beginning i was also afraid that if i would let myself to have a 3 months long holiday a abroad, would it follow me back to Finland and ruin my motivation to study and work. Well i can guarantee you guys, i am more motivated than ever and having a break from studies has proofed me that i am definitely studying the right thing. Wow, these were surprisingly deep thoughts for an average Wednesday morning.