Piiat – kirjan
englanninkielinen nimi HELP viittaa värillisiin kotiapulaisiin, jotka niska
limassa raatoivat aamusta iltaan minimipalkalla, jotta valkoiset naiset
ehtisivät teekutsuilleen ajoissa. Minäkin asun nyt (kyllä, valkoisen) naisen
luona ja työskentelen hänelle 4 tuntia päivässä ILMAN PALKKAA. Kuulit oikein,
olen kotiorja. Tarinassa on ehkä muutamia muttia, jotka on ehkä parasta
selventää heti alkuun. Ensinnäkin, palkan sijasta saan oman huoneen sekä
kylpyhuoneen ja ruokaa niin paljon kuin vain jaksan syödä. Toiseksi, Piiat
–kirjan hahmojen oli työskenneltävä pysyäkseen hengissä. Minä olen täällä
täysin vapaaehtoisesti ja omasta tahdostani – enkä tosiaankaan vaihtaisi tätä
kokemusta pois mistään hinnasta.
Kyseessä on siis
järjestö nimeltä HelpX (googlettamalla löytyy),jonka avulla kuka tahansa voi
ilmoittautua ”hostiksi”, eli majoittaa kotiinsa (tai muihin valitsemiinsa
tiloihin) matkaajia, jotka tulevat halvan asumuksen ja paikallistuntemuksen
perässä tutustumaan uusiin maailmankolkkiin. Hosteilla on Helpx-sivustolla ilmoitus, jossa
heidän tulee kuvailla työnkuvaa ja asumusoloja, usein hostit liittävät
ilmoitukseen myös kuvia. Kuka tahansa
voi kirjautua Helpx:in sivuille (maksettuaan 20 euron liittymismaksun), jonka
jälkeen hosteihin voi ottaa yhteyttä ja sopia ajankohdasta, kulkemisesta ja
muista erityisolosuhteista. Hostit voivat itse myös suoraan olla yhteydessä
Helpx:iin profiilin tehneisiin (Mun ja Sarkun yhteisprofiili on saanut kaksi
yhteydenottoa, josta toiseen Gold Coastilla ollaan näillä näkymin menossa
maaliskuussa). Työkuvaukset vaihtelevat aika paljon paikasta riippuen, kuin
myös asumusolot, työnmäärä yms. Itselleni viikko on ollut aika
puutarhapainotteinen: olen nyppinyt
rikkaruohoja, rakentanut life style blockia (kaikki kaupunkilaiset pyrkii nyt
pieniin lähiöihin rakentamaan itselleen pienen trendikkään puutarhan täynnä
marjoja, hedelmiä ja kasviksia: se on niin IN täällä), pessyt ikkunoita,
puhdistanut kastelualtaita. Työ ei ole aiheuttanut traumoja, mutta lihaskipuja
kylläkin: olo on sellainen kuin ei olisi salia koskaan nähnytkään.
Paras aika on kuitenkin
työn jälkeen koittava vapaa-aika: olen kävellyt tätä landea ympäriinsä,
ihaillut maisemia, tutustunut muutamiin landepaukkuihin ja keskiviikkona Wendy
haki mut iltapäiväksi tutustumaan lähimpään ”kaupunkiin”, jossa se itse
työskentelee. Oli kyllä aika huvittava pikku kylä. Torstaina kävelin läheiselle
oliivitilalle ihailemaa oliiviviljelmiä ja paikalle rakennettua fine-dine x
ravintolaa. Iltaisin
ollaan valmistettu yhdessä illallista ja juteltu niitä näitä. Torstaina
joukkoon liittyi virolainen poika, joka aikoo pyöräillä etelä saarella 2 ja
puoli kuukautta tämän jälkeen. Parin tunnin päästä on aika suunnata kohti Elsan
hostperhettä, jiihaa!
Last supper at Wendy's
Help is a book about coloured people working for white
ladies; cleaning their houses as well as educating their children. These ladies
worked long hours with a minimum wage that would just be enough to cover their
living expenses. Right now I am also working 4 hours a day for a lady in New
Zealand (yes, she is white), however I am not being paid at all. Now you might
think that New Zealand is just an old fashioned land, where this kind of
slavery is totally accepted so I might have to be a bit more specific to
correct all possible misunderstandings regarding my stay at her place. First
and foremost; instead of being payd in dollars (or any other currency), I am
allowed to stay at her place, where I have my own beautiful room and a
bathroom. Secondly, unlike those helps in the book, I made a choice to come
here and stay. It is a way of travelling, not just a way to travel without
losing any money, but it also gives you a new approach to the life in New
Zealand and it’s citizens. This little rural village called Bombay is an ideal
place for a traveler who wishes to see something different: the only tourist
you will meet here are other helpers (or wwoofers, as some people call
themselves).
I was never a help before, but I was amazed how easy
it was to contact potential hosts and to become part of all this. All you need
to do is to go online and find this website (or you might want to try the one
called wwoofing, but if you wish to be a help in several countries, I recommend
to sign up for helpX, since wwoofing requires a new registration (which costs
something) in every country separately. There you can search for hosts with
specific term or area, depending what kind of “working holiday” you are looking
for. The duties and hours vary a lot, as well as the conditions of the
accommodation, the amount of free food etc. A lot of farmers are looking for
people to stay for a longer period, but usually private persons wish for
short-term helpers. Which was perfect for me!
So here I am, living pretty much in the middle of now
where, enjoying all this nature after Sydney. My work is very independent since
the lady who I am working for works in the city nearby. When I finish my 4
hours, I am free to do bush walks, go to the city (which was more like a
village, to be honest) or just read my book or watch telly, if that is what I
want. In the evenings when she comes home from her work, we cook dinner
together and during the day the kitchen and all the food in there are free to
use. Quite often I also eat strawberries and blueberries straight from the
garden, or fix myself a salad out of lettuce, tomatoes and capsicum that can
also be founded in her little garden. In return I have been weeding, emptying
water tonks and cleaning the windows. This morning I was building her life
style block, how they call these little gardens where people grow their own
veggies, fruits and berries. Yesterday in the town I was told that this area is
becoming an inflow area because of all the people moving from the city
(Auckland) to the little villages nearby in order to built these little life
style blocks. So I am being part of something very trendy at the moment. But
now all gardening and other odd jobs are done and it is time to go see where my
little sister lives!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti