Australia day!

Australialaisten kansallispäivä, eli Australia day ja tuttavallisemmin Straya day on tammikuun 26. päivä. Onneksemme kumpikaan ei joutunut nakitetuksi töihin, vaan pääsimme juhlimaan australialaisten suurta päivää paikallisten kanssa. Aamu alkoi vähän harmaana Helenin kämpillä Petershamissa, josta meidät napattiin puolen päivän tienoilla auton kyytiin ja matka jatkui kohti Newcastlea. Perille päästyämme jatkoimme suoraan matkaa Helenin ystävän luo, jonne meitä kokoontui reilu kymmenen hengen porukka grillaamaan, tanssimaan, uimaan ja yksinkertaisesti nauttimaan päivästä. Grillaaminen oli leppoisaa puuhaa ja aussit mukavia. Jossain välissä tunnelma riehaantui ja yhtäkkiä huomasimme olevamme keskellä ruokasotaa. Kermavaahtoa , vaniljakastiketta ja hedelmänpaloja oli kulmakarvoissa, hiuksissa ja pohkeissa ja nauru raikasi pitkin pihaa. Työnsimme Sarkun kanssa Helenin lapsuudenystävän Travisin uima-altaaseen, jonne lopulta päädyimme kaikki (pikaisen puutarhaletkusuihkun alla käväistyämme) ja pelasimme beachballia uima-altaassa. Meidät nimettiin heti alkuun ”marimekoiksi”, tietysti hassusti ausseittain lausuttuna.  Loppuiltapäivän ja illan tanssimme radion tahtiin ja jännitimme, mikä biisi on äänestetty vuoden suosituimmaksi kappaleeksi. Straya dayn ohjelmistoon kuuluu aina ehdottomasti 100 edellisen vuoden parhaimmaksi äänestettyjen biisien kuuleminen, joka kestää käytännössä koko iltapäivän ja numero yksi julkistetaan illan hämärtyessä.  Kameroista löytynyt kuvamateriaali paljastaa Nooran tuolitanssin, Nickin imurisoolon sekä tyttöjen contemporary jazz showt. Illan hämärtyessä muutamat tytöistä jatkoivat samalla kadulla sijaitsevaan baariin, mutta me kömmimme hymy huulillamme Helenin vanhempien luona odottaviin pehmeisiin sänkyihin. AH.

Seuraavana aamuna Sarkulla oli hetki aikaa tutustua Newcastleen, ennen lähtöä juna-asemalle ja töihin Sydneyyn. Paistoimme aamupalaksi Armstrongin perheelle banaanilettuja kolmella eri tavalla ja letut tuntuivat menneen loistavasti kaupaksi. Velvollisuuksien kutsuessa Sarkkua, Noora jäi vielä lomailemaan Newcastleen. Illalla Helenin paras ystävä Ella ilmaantui vielä ylimääräiseksi yövieraaksi ja päädyimme yhdessä pitämään leffaillan public holidayn kunniaksi. Pikaisen aamu-uinnin jälkeen tiistaina Noorakin joutui jälleen jättämään Newcasten taakseen ja suuntaamaan kohti Sydeytä. Illalla on kuitenkin luvassa dinneria aussityttöjen kanssa, ja lisäksi siirrämme rinkkamme väliaikaisesti toisen Sydney kontaktimme, Lucyn sohvan nurkkaan. Jälleen kerran löydämme itsemme siis Paddingtonissa, mikä ei voi olla enää sattumaa. Tiedämme ainakin miltä alueelta metsästäisimme asuntoa, jos olisimme pysyvästi Sydneyläisiä.

P.S Aussien veropolitiikka on perseestä: mikäli viivyt maassa yli puoli vuotta, olet Australian resident for tax purposes ja näin ollen maksat hyvin vähän verojaja ja nekin vähät saat palautuksena lähtiessäsi kotiin, mutta mikäli et ole ”Australian resident for tax purposes”, maksat hirmu määrän veroja, etkä missään nimessä saa niitä palautuksena. Arvaa kumpia ollaan?

On the 26th of Jauary, it is time to celebrate the Australia Day, also known as the Straya Day! We were lucky enough to not be working on that day, therefore we decided to once again travel to Newcastle and see how the locals spend their national day. Sunday morning was not the prettiest morning we have had and as we were sitting in the car and driving away from Sydney, it actually rained a little bit. However, arriving in Newcastle with plenty of sun and warm temperatures, we catched  the aussie feeling again. Spending the afternoon and the evening at one of Helen’s friends place, driving into the funniest food fights of our lives, playing volleyball in the pool, singing together with six girls in the shower and eating and drinking all day long was exactly what we needed. We were of course instantly renamed as Marimekko’s. The pictures remaining from the Straya day reveal some interesting dance moves in contemporary art, as well as Noora’s chair dance movements and Nicks solo with the hoover. During the Australia day, everyone usually listens to the 100 hottest hits from previous year and finally when they played the number one for this year, everyone was dancing and jumping around the living room. All in all, we spend an awesome day with the locals and could not have wished Australia Day to be celebrated in any other way.

On the next morning Sarkku had only couple of hours before she had to catch a train back to Sydney for work, so we had a huge breakfast with heaps fruits, mango lassi, banana pancakes (made by Noora and Sarkku) and delicious coffee. After breakfast there was only little time to show Sarkku around in Newcastle and drop her off at the train station. Since most of the cafés are closed on public holidays, Noora got to stay in Newcastle one more night so she got to spend a relaxing afternoon and evening in Newcastle and even run for a quick swim in the ocean on the next morning before taking th e train back to Sydney.  Although leaving wonderful Newcastle is always sad, luckily there are plenty of events waiting for us in Sydney as well!

P.S We hate to be non-Australian resident for tax purposes: instead of paying low taxes and claiming it all back once leaving the country, we are forced to pay high taxes and will not receive any of it back after leaving Australia. Bummer!

PHOTO TIME

Street art and lovely Noora

There is no such thing as bad cup of coffee in Australia

Sydney Festival, best food

Breggie <3

Bondi  to Coogee walk

Open air cinema

        

New nike's for Noora

A traveller's week

Viikko on vierähtänyt viimeisestä päivityksestä. Jälleen kerran annamme kuvien puhuu puolestaan, mutta muutamia viikon kohokohtia ja pohjanoteerauksia on ehkä hyvä mainita:

Hostelleista. Kun Katen ja Amyn sohvaan alkoi pikkuhiljaa muodostua meidän mallisia painaumia, päätimme, että on aika liikkua eteenpäin. Ensi viikolla saatamme tosin taas päätyä hyödyntämään tuttujen tuttuja Australiassa  - tosin tälläkin viikolla Noora onnistui Melbournessa hankkimaan yöpaikan kaverin veljen luota, eli Melbournen suburb-sohvatkin on nyt sitten testattu. Keskiviikkona lähdimme rinkat selässä kohti Oasis backpacker hostellia. Kohti helvettiä siis. Suurin osa hostelleista Sydneyssä on n. 30 dollaria yö, mutta totta kai nokkelina tyttöinä valitsimme  kyseisen 21 dollaria maksavan hostellin, jos sitä nyt voi hostelliksi kutsua. Sarkku oli jo hetken varaamassa sitä meille neljäksi yöksi, mutta onneksi  päädyimme varmuuden vuoksi maksamaan ensin vain yhdestä  yöstä. Päivän opetus kaikille nuukailijoille: älkää. 30 ja 20 dollarin välissä on vissi ero, 30 dollarilla saa yleensä muutakin kuin alulakanan (ei peittoa tietenkään lähettyvillä), talon tarjoaman vessapaperin (he eivät myöskään myyneet sitä, joten Sarkun laukusta löytynyt paperimytty meni tasajakoon), suihkun OVEN kanssa ja siistit yleistilat. Hostelli oli siis likainen ja ällö, alakerran aulassa istui kuluneella sohvalla vanha kiinalaisukko nauraen TV:n visailuohjelmalle (kiinankieliselle) ja pihalla kokoontui narkkarikerho. Kaiken huippu oli kuitenkin respassa ollut avulias,  mutta ah niin kertakaikkisen tyhmä kiinalaispoika. Hän ei selvästikään ollut tottunut palvelemaan englanninkielellä ja pienoisen kielimuurin asettuessa välillemme, aloimme jo vähitellen menettämään hermojamme. Sanat, kuten ”storage room”, ”locker” sekä myös hyvin yllättäen ”stairs” tuntuivat hänelle ylitsepääsemättömän vaikeilta ymmärtää. Maybe -sanan hän tuntui kuitenkin osaavan. Kaikki oli siis aika epävarmaa – paitsi se, että aamuvarhaalla seuraavana päivänä poistuimme kyseisestä luolasta. Loppuhuipennuksena mainittakoon,  että Nooran sängyntolppaan oli kiinnitty sukkanauha. Classy. Nyt olemme pari päivää Kings Crossin kupeessa hostellissa, joka pienen bed bug alkudraaman jälkeen kuitenkin kelpasi meille (vaikka Nooraa ehkä vihataan respassa) ja asustelemme täällä vielä ainakin yhden yön.

Melbournesta. Onneksi kaikki ei kuitenkaan ole yhtä ankeaa kuin hostellimme. Noora pyrähti minilomalla Melbournessa, jossa oli aivan ihanaa (myös hostelli viimeiselle yölle oli ihana). Aikaa tuntui vain olevan ihan liian vähän (tosin riittävästi naaman polttamiselle jälleen).

Sydneystä. Sarkku puolestaan vietti laatuaikaa paikallisten hostiemme, Katien ja Amyn kanssa, joita on nyt jo yhden päivän eron jälkeen ikävä.  Onneksi Katen näkee jo ylihuomenna,  kun matkustamme kaikki yhdessä Newcastleen juhlimaan Australia Day’ta. Loppuviikosta olemme yhdessä näyttäneet kaupunkia Sydneyssä lomaileville Sarkun tutuille, käväisseet Georgian valokuvanäyttelyn gallerian avajaisissa, jonka jälkeen matka jatkui parin erittäin vaikeasti löydettävissä olevan (onneksi meillä oli paikallisia oppaita matkassa) baarin kautta lopulta rooftop baarin kautta kotiin puolenyön maissa. Perjantaina puolestaan saimme pitkästä aikaa kunnon kahvit (jotka venähtävät vähintään kolmeksi santsikupin kanssa), sillä piipahdimme Lucyn ja Helenin kanssa Manlyssä sijaitsevassa ruotsalaisessa Fika -kahvilassa. Oli pakko päästä vähän höpöttelemään tyttöjen kanssa ruotsia ja tietysti lakritsal-pötkö seurasi kotiin asti. Iltapäivällä loikimme Manlyn rantoja ja vuoristoja pitkin itsemme uuvuksiin ja nyt onkin oikein hyvä hetki nostaa jalat ylös ja päivittää blogia.

Töistä. Kumpikin on onnistunut hankkimaan Sydneyssä työpaikan, mikä sinänsä on jo iso saavutus. Lukemattomat kerrat olemme kuunnelleet backpackereiden olevan matkalla Sydneyn ulkopuolelle, koska töiden saanti kaupungissa on osoittautunut liian haastavaksi. Mutta fiksut ja filmaattiset, kuten me kaksi, nappaavat itselleen työpaikat alle viikon sisällä paikalle saapumisesta. Noora on siis töissä pienessä vasta avatussa kahvilassa Pott’s Pointilla (voi löytää facebookista nimellä Marcelle) ja Sarkku aloittaa työt Australia hotel –nimisessä baarissa Rocksilla (The Australian heritage Hotiel). Työkulttuuri on täällä kuitenkin jokseenkin hämmentävää: palkat, työvuorot, työajat yms. on hyvin epämääräistä Suomeen verrattuna, ja esimerkiksi tällä hetkellä (perjantai illalla) kumpikaan meistä ei vielä tiedä ensi viikon työvuoroista mitään. Suunnittele siinä sitten menojasi.

Emme kuitenkaan anna pienen epävarmuuden häiritä, vaan elämme päivän kerrallaan, ja tilanteen tullen saatamme spontaanisti varata lennot parin päivän minilomalle tai lähteä vaeltamaan lähistöllä sijaitseville vuoristoille tai piipahtaa viinitilalla Sydneyn ulkopuolella. Ensi viikosta ei siis vielä tiedä mitään, mutta ihana viikko siitä tulee silti varmasti.

                             Elizabeth Bay

                         

                       St. George Open Air Cinema

                        Marrickville market with Kate

                           MELBOURNE BABY!

                               The opening

Manly

Once again, it’s been a week since we last updated our blog. Pictures will speak for themselves, however, few words about the highlights and the low points of the week should be mentioned.

About hostels. Hostels can be pretty nice or they can be shitty and disgusting. So far we have had experience from both kinds of hostels. After starting to see the shapes of our bodies pressed on the couch at Kate’s and Amy’s place we decided to give them their lovely living room back. On Wednesday evening we backed out bags and moved to a hostel called the Oasis backpacker. If you wish to call it a hostel. Honestly, once reaching our destination, we already regret our choice of hostel. So, one of the highlights of the week is absolutely checking out from that dirty hole. A bunch of junkies were gathered outside the premises and it didn’t get any better inside the hostel. From now on we realize that there is a huge difference between hostels that cost around 20 dollars and that cost around 30. With 30 dollars you can usually also get toilet paper, a shower with a door, blanket, clean room and a receptionist who actually speaks English (understanding some central words for hostels, such as “storage room”, “locker” and also some commonly knows words like “stairs”). Well, at the moment we are staying in a hostel near King’s cross and after a tiny bed bug drama in the beginning of our stay, we like it here after all :D Although it can be fun (or let’s use the word interesting instead) to live in a hostel every now and then, we might end up using some of our local contacts once again next week.

About Melbourne. Melbourne is GREAT. Noora knows it, since she spontaneously flew over to see the city for few days last week. Loving all the street art, new friends and hipstery atmosphere, Noora was sad to come back after only two days of lovely Melbourne. Two days is too short time, but luckily it is enough to see and do plenty of new stuff, spend the night on a couch in suburbs and  drink heaps of ginger bier. Until next time Melbourne!

About Sydney. While Noora was travelling around Melbourne, Sarkku had some quality time with our local hosts, Kate and Amy. Running in the beaches and cooking together with those lovely ladies, Sarkku experienced the local life in Sydney. And yes, after only one and a half day, we already miss our sweet friends. Luckily we will get a chance to see Katie already on Sunday, as we will all travel to Newcastle to celebrate the Australia day. And as it comes to the rest of the week, we have been showing around Sydney for some Finnish friends travelling in Sydney, visiting the opening of the photography exhibition of Georgia and continuing through few hard-to-spot bars (but we got out locals to help us) and ending up to a roof top bar in the city center. Today we finally got some good coffee (meaning brewed coffee cooked in Scandinavian style) when we visited a Swedish Fika – café in Manly with Helen and Lucy. After refilling our cups around three times we continued the afternoon with a little hike to the nearest nature reserve in Manly. Heaps great landscape and beaches!

About work. After listening backpackers explaining how they are forced to leave Sydney because they simply can not find a job there, we were lucky enough to find nice jobs in less than a week in Sydney. So, since a couple of weeks, Noora has been working in a nice new café in Pott’s Point, whereas Sarkku got a job in the Australian Hotel on the Rocks. However, it can sometimes be a bit unsecure with the jobs here, since the employer usually doesn’t provide the employee with all that information what they usually do in Finland. As an example of that, it is now Friday night and neither of us knows when and how much we will be working next week. We just need to get used to the situation, start making a lot of spontaneous decisions about travelling somewhere to go camping, seeing a vineyard or even flying to see another part of Australia once we got the chance to do so. In the end, all what matters is that you enjoy every single day, and that is quarantined at the moment so no worries.

Newcastle

Newcastle on pikkuinen (eli n. puolen miljoonan asukkaan) kaupunki pohjoisessa Sydneystä. Sinne ajaa noin kaksi tuntia Sydneystä ja siellä asustelee (vielä n. viikon ajan) ihana tyttö nimeltä Helen, sekä hänen mahtavat vanhempansa. Kahden päivän ajan siellä lomailee nyt myös eräs suomalainen reppureissaaja, joka sai keskiviikkoiltana kyydin Sydneystä Newcastleen. Sarkun piti valitettavasti jättää Newcastle tällä kertaa väliin, koska potentiaalinen työpaikka on köyhille matkaajille minilomaa tärkeämpi.

Paikka on aivan ihana. Kaksi tuntia torkkuneena havahduin keskiviikkona keskiyön paikkeilla autossa soineen mandoliinikonsertin yhtäkkiä hiljetessä meidän saapuessa määränpäähämme. Väsyneenä kömmin suoraan sänkyyn, mutta eron Sydneyyn ehdin silti kokea. Mieleen jäi vahvasti se tuoksu, mikä tulvahti vastaan heti auton ovea raottaessa. Meri. Suolaisuus. Lisäksi kaikkialla tuoksui voimakkaasti ympärillä rehottava eksoottinen kasvillisuus ja hyönteiset ja eläimet sirkuttivat jatkuvan tasaisen metelin taustalle. Oh yes, I slept SOOO well.

Minilomani aikana huomasin, että Newcastle on täydellinen paikka bush walkeille, uimiselle ja rantalöhöilylle (vaikka aallot meinasivatkin viedä bikinit mennessään joka kerta), designbutiikki-kierrokselle, kahvittelulle, pyöräretkille ja täydellisille illallisille hyvän seuran kera. Suosittelen siis lämpimästi kaikille Australiaan suuntaaville (vaikka näin ihanaa majoitusta ei ehkä löytäisikään kuin mistä itse pääsen nauttimaan).

Ensi kerralla taas Sydney calling ja ehkä olisi aika viimeinkin kertoa vähän meidän työnhausta Australiassa. So stay tuned!

P.S Pihapuussa kiipeili äsken opossumi. Perus.

                                 Helen's hoods very pretty amazing

 My first vegemate-toast (made by an astralian, so I wouldn't screw it up)

                      ginger bier at the beach!

 my vehicle for the day (check out my vintage helmet with little light on the top!)

                        shop till you drop - or till your backbag is too full...

                                  railway tunnel in Newcastle

evening guest

                                          Boghey hole in Newcastle

                                         Blackbutt nature reserve has pretty nice animals

Newcastle is a tiny (meaning HUGE in the Finnish sense) city right on the north side of Sydney. It takes about two hours to drive there from Sydney, which makes it pretty ideal for a small holiday and brake from the life in the city. Another reason to visit Newcastle is the people living in there. Especially my friend Helen and her lovely family living in Newcastle are definitely worth visiting. So yes, currently there is also a Finnish back backer staying in a lovely big house near the beach in Newcastle – and life couldn’t be any sweeter.

The place itself is just great. The first thing filling my nose when arriving was without a doubt the smell of the ocean. Besides the strong salty smell, I could also hear all kind of bird and insect species setting up their summer concert in the trees. All the new smells and sounds on the background  I slept like a little baby - waking up ready to do some adventures in the bushes nearby!

Which I can now highly recommend for everyone heading towards Newcastle. Bush walks, beaches, swimming, design-store-hopping and bike rides filled my two days and before I noticed, it is soon the time to go back already. However, I have the feeling that Newcastle and I aren't quite done yet, so I might have to pop buy another time as well!

Next time I promise we stay on a bit more concrete level and maybe explain a little bit how has the job hunt in Sydney actually started for as! So, until next time mates!

P.S There is an opossum hanging in the garden trees at the moment of writing this post. Very Australian.