Wanderlust in New-Zealand?

Uuden-Seelannin seikkailut jatkuu. Kauheella kiireellä koitan päivittää blogia, jotta seuraavasta postauksesta ei tulisi kilometrin pituinen – mutta kun koko ajan tapahtuu niin paljon, jonka haluan jakaa teidän kanssa.  Jätettyäni Waiukun pölyt taakseni, oli aika suunnata kohti Taupoa, uutta lemppari kaupunkiani (vaikka tämänhetkinen sijaintini Waiheke saarella onkin verrattavissa paratiisiin maan päällä, mutta saaret on ihan oma kategoriansa eikä niitä lasketa lempparikaupunkeihin). 

Taupo on ihana monestakin syystä. Ensinnäkin, Nicky asuu siellä perheensä kanssa ja  pelkästään se lisää kaupungin arvoa.  Toiseksi ilmat eivät olisi voineet olla paremmat. Kirkas taivas ja hellelukemat jatkuivat koko vierailuni ajan, joten hengailimme ulkona koko vierailuni ajan. Kävely Huka Huka -putouksille jokirantaa pitkin (including pikku pulahdus hot spotissa), sushi-piknikki Taupo järven rannalla ja ratsastustilalla vierailu (Nickyn äiti on ostamassa uutta hevosta) olivat ihania jo pelkästään auringonpaisteen takia. Kolmanneksi Taupo on sky dive –kaupunki. Ilmeisesti siis yksi maailman suosituimmista kohteista hypätä laskuvarjohyppy vapaapudotuksella. Spontaani päätös lisätä laskuvarjohyppy myös omiin matkakokemuksiini oli erittäin onnistunut. Tandemlaskuvarjohyppy oli ehdottomasti parasta mitä olen tähän mennessä täällä tehnyt. Lentokoneesta ulos tipahtaessani edessä oli ensin 45 sekunnin vapaapudotusosio, jonka aikana pitää pysytellä kädet tiukasti rinnalla ja jalat taaksepäin ojennettuna.  Kun varjo avataan 5000 jalan korkeudessa, saa vapaasti lipua kohti maata kädet levällään tai ihan miten itse haluaa. Koska kyseessä oli tandem-hyppy, itse ei tarvinnut tehdä mitään – ellei halunnut. Minä tietysti otin ohjat käsiini heti kun kanssani hypännyt aussipoika niitä tarjosi. Ja kuulostaa kuinka kliseiseltä tahansa, ihan oikeasti taivaalla tuntui kuin lentäisin. Nauroin ääneen ja päästelin riemunkiljahduksia kun mentiin ympäri. Alas en olisi halunnut tulla ollenkaan, mutta valitettavasti painovoimaa vastaan on vaikea taistella (etenkin sen porkkanakakun jälkeen, mikä jaettiin Nickyn kanssa ennen hyppyä), joten liitely loppui nurmikolle tyssähtämiseen.  Jälkeenpäin ei voinut muuta kuin hymyillä niin paljon että kasvolihaksia alkoi lopulta särkeä. Keskiviikkoaamulla hymyni kuitenkin hyytyi, sillä oli aika jättää hyvästit Taupolle, Nickylle ja hänen mahtavalle perheelleen. Ahtauduin siis minipussiin ja jatkoin matkaani – haisevalle Rotorualle.

Rotorualla siis haisee, koska se on geoterminen alue, jossa yhä käytössä olevia tulivuoria, geysirejä, laavaa ja kraatereita ja tietysti mahdollisuus päästä mutakylpyyn.  Luonnon tuliperäisyydestä johtuen, Rotorualla on tunnetusti suuri maoripopulaatio ja paljon turistinähtävyyksiä linkittyen maorien kulttuuriin ja historiaan, sekä yleisesti paikkoja joissa voi tutustua luonnonihmeisiin. Minä hyppäsin bussista jo ennen Rotoruaa ja piipahdin Wai-o-tapu-nimisessä kylässä, jossa voi ihailla erilaisia kraatereista muodostuneita vesialueita, jotka ovat värjääntyneet erilaisten luonnon kemikaalien ansiosta. Mahtava paikka kuvafriikille – eli minulle. Ainoa huono puoli spontaanissa päätöksessäni jäädä aikaisemmin pois bussista oli se, että paikan päällä tajusin olevani n.25 kilometrin päässä Rotorualta, eikä paikalta ollut julkista liikennettä keskustaan.  Onneksi olen tässä vaiheessa matkaani jo sen verran kokenut matkaaja, etten jäänyt ihmettelemään, vaan hyppäsin Hong Kongista kotoisin olevan perheen vuokra-auton takapenkille ja yhdessä huristelimme kohti keskustaa. Mielenkiintoista seuraa. Loppupäivän vietin Te puia –nimisessä Maorikylässä, joka koostuu osittain maorien kulttuuria esittelevästä osiosta ja osittain luonnonpuistosta, jossa voi tutustua paikalla olleisiin geysiireihin. Illalla raahauduin reppu selässä pari kilometriä kaupungin keskustan ulkopuolelle, jossa yövyin Elsan hostäidin veljen ja hänen tyttöystävänsä luona. Aamuinen autokyyti Rotorualta Aucklantiin kohti Waiheke saaria oli myös positiivinen yllätys, josta on vaikea kieltäytyä.

                                          Nervous!!

                                             Taupo

                                    Power walk to the Huka Huka Falls

                                            Hot spots were surprisingly H O T 

                                   Even the sushi in Taupo is bigger and better 

                                         Not to mention the sunset!

                                           Wai-o-tapu – thermal village

                                                    Te Puia

My adventures in NZ are not quite over yet, in fact I must keep updating this blog more often to avoid from writing a novel next time(or a children's book, regarding my level of English, as well as the amount of pictures posted). So, to catch you guys up with what I have been doing this week, I will introduce you to two towns in New-Zealand, namely Taupo (my favorite of them all so far) and Rotorua (picturesque but smelly little town with heaps of geothermal activity as well as a big Maori community living in there).

To start with Taupo, named after a lake located in the center of the city. The Lake is obviously the biggest tourist attraction, however, there are also other reasons why I totally fall in love with this sympathetic town in the middle of the north island. My main reason for taking a bus there on Monday morning was to visit Nicky, another Uppsala survivor, who had just returned home from her second exchange in Lyon, France. So obviously the best part for me was just to catch up with Nicky, do one of our famous power walks and to realize that with some people time really changes nothing. And as soon as I arrived to Taupo, I realized that there was so much more to do and see there and around. We took a walk to the Huka Huka-falls, ending up in one of the hot spots in the river, had a sushi picnic by the lake, watching the sunset over the lake and just enjoyed the perfect weather (for a Kiwi barbeque) with Nicky and her family. 

But there is still more worth mentioning when talking about Taupo. Regarded as a sky dive capital of the world made me do a very spontaneous decision to become one of those who can claim doing that.  Flying up to 12,000 feet and jumping out of the plane with one of the guys working there was pretty much the coolest thing I have ever done. I laughed aloud in the sky, screamed out of joy and could not stop smiling. The view was breathtaking and when I got to be in charge of which direction we were going, it actually felt like I was flying (I know, sounds ridiculously clishée but still). 

After saying goodbye to Taupo on Wednesday morning, it was time to catch a bus towards Rotorua, town that is famous of its volcanoes, geysers and other geothermal activities. Being a smart girl I though I would be saving time and energy by hopping off from the bus already before the center of Rotorua and visiting a geothermal village called Wai-o-tapu. After taking about billion pictures of the village and it's coloured pools and mud pools, I finally realized that I hadn't thought my plan completely through -since there was practically no public transportation from Wai-o-tapu to Rotorua. So I ended up taking a lift from a family visiting NZ from Hong Kong. 25k's with "chenglish" can sometimes feel like a loooooong time..

My second destination for the day was a Maori heritage village called Te Puia. It was a big nature reserve, including erupting geysers and mud pools but also lots of information about Maoris and their culture. I even got to see them performing the famous war dance, "Haka", which is a tradition in the beginning of every rugby game in NZ. The rest of the evening i spent on a nice suburb right outside of the center (where it didn't stink anymore) at Elsa's host mom's brothers place with him and his girl friend. Lucky me, once again, getting a nice big bed and lovely company. I could get used to this kind of lifestyle!