Kissanpäivät
Uudessa-Seelannissa ovat nyt ohi – onneksi edessä on vähintään yhtä paljon
lomailua Australian puolella ennen kotiin lähtöä. Viimeiset päivät
Uudessa-Seelannissa vietin pikkuisella paratiisisaarella noin 40 minuutin
laivamatkan päässä Aucklandista. Waiheke Island on täydellinen lomakohde:
hiekkarantoja, viinitiloja, pyöräily- ja kävelyreittejä, baareja,
jäätelökahviloita ja ravintoloita pullollaan oleva luonnonihme siis. Saaren
läpi kulkee myös busseja, jotka lähtevät kerran tunnissa, eivätkä oikeastaan
kulje aikataulun mukaan ollenkaan, mutta koska kenelläkään ei tunnu olevan
kiire, ihmiset chillaavat auringonpaisteessa bussipysäkillä kunnes bussi
jossain vaiheessa ilmestyy.
Henkilökohtaiset kokemukseni hostelleista Uudessa-Seelannissa rajautuvat
nyt myöskin pieneen kotoisaan hostelliini Onetangi beachin yläpuolella, mutta
jos ne ovat kaikki yhtä hyviä, niin reppureissaajilla on Uudessa-Seelannissa
hyvät oltavat. Suunnilleen puolet vieraista työskenteli saaren viinitiloilla ja
tunnelma olikin vähän kuin isossa perheessä.
Seuraa löytyi koko ajan ja iltaisin järjestettiin beauty- tai
leffailtoja spontaanisti. Uusiin ihmisiin tutustuessa vastaanottaa aina myös
älyttömät määrät hyödyllistä tietoa ja luo kontakteja ympäri maailmaa. Itse
ajauduin hetkellisesti ilman yöpaikkaa lauantai-illalle, Bruce Bringsteenin
saapumisen täyttäessä kaikenlaiset asumusmuodot Aucklandissa, ja yksi
hostellissani asunut tyttö lupautui melkein jo majoittamaan minut kaverinsa
lattialle Auckladiin North Shorelle.
Onnekseni sohvannurkka coach surffauksen kautta kuitenkin löytyi, joten
tarjous jäi lopulta hyödyntämättä (ja hyvä niin, se tyttö oli ehkä mulle vähän
liikaa :D). Ennen illanviettoa Parnellissa coach surf hostini ja kahden muun britticoachsurffarin
kanssa sain nauttia vielä laatuajasta Elsan kanssa Aucklandissa viimeisen
kerran. Nappasimme lautan Devonportin kaupunginosaan, jossa ihailimme
rantahuviloita, kiipesimme Mount Victorialle kaupungin parhaan näköalan perässä
sekä söimme lounasta ennen kuin oli oi-ke-a-sti aika halata Elsaa viimeisen
kerran – ainakin vähään aikaan siis!
Waiheke Island
<3
Devonport
Planking on top of Mt. Victoria
Blaiming Bruce
for everything
The dream holiday in NZ has now come to it’s end – but
luckily there will be at least the same amount of lazy days waiting for me in
Australia before finally departing home. My last days in New-Zealand
concentrated on the Auckland city and it’s surroundings. Spending two days on
an Island called the Waiheke Island could not have been more perfect. Sunny
beaches, vineyards and cute little walks around the mountains and the beaches
resulted a little bit sun burn, blisters on my feet but also put a big smile on
my face (and took a lot of memory from my camera). I stayed two nights in a hostel right on top
of the Onetangi beach, which enabled morning swims and beach dinners whenever I
wanted. It was also very pleasant just
to hang at the hostel and meet all the nice people living in there. About half
of the guests in the hostel were permanently living on the island and mostly
working on the vineyards, making me so jealous with all their wine benefits.
Having so many long term guests also made the atmosphere very homely and
relaxed. Movie and beauty evenings among the people living in there were more a
habit than exception and company could always be founded if needed. Getting to
know all those new people was also very convenient in terms of making new
friends. When Bruce Bringsteen’s gig in Auckland on Saturday night nearly
caused me a night at the airport because of the tourist influx for that night,
one of the girls in the hostel told me to come and sleep at her friends place
in case of emergency. Luckily I found a place to stay through coach surf and
got to see a part of town called Parnell as well. Before heading for my nightly
date with a random coach (and two other coach surfers) I met Elsa for the last
time (for some time). We managed to spot the best view over Auckland by first
taking the ferry down to Devonport and then climbing on top of the Mount
Victoria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti